Aasian läntisessä kolkassa

Sunnuntai-iltana isä ja äiti veivät meidät Helsinki-Vantaan lentoasemalle vievään bussiin. Kauan odotettu matka alkoi. Mieli oli haikea koko viime viikon. En ole mikään paras heippojen sanoja, itku tulee väkisinkin. Minulta menee aina aikaa tottua johonkin uuteen tilanteeseen, mutta matkan alkua on helpottanut huomattavasti se, että paras ystävä on mukana.

Maanantai-iltana pääsimme perille Singaporeen 11 tuntia kestäneen lennon jälkeen. Matkustimme metrolla hotellille, joka sijaitsi Geylangissa, ei Gaylandissa niin kuin minä erehdyin ensin luulemaan ja miten Olli kirjoitti ensin rinkan osoitelappuseen.

Geylangin kadut ovat kapeat, autoja on paljon ja paikalliset pitävät pieniä kauppoja ja ravintoloita. Kaduilla kulkiessa sai tottua miesten tuijotukseen, joka varsinkin aluksi häiritsi. Valkoihoisia ei juuri Geylangissa näe, vaikka hotelleja alueella onkin. Öisin sai nukkua rauhassa, sillä kaduilta ei kuulunut mitään ylimääräistä älämölöä.

Ensimmäisenä iltana istahdimme syömään punamuovituoliseen ravintolaan. Törmäsimme heti kielimuuriin ruokaa tilatessamme. Tilaamiseen tarvittiin kolme ihmistä henkilökunnasta ja siltikin O:lle jäi hieman epäselväksi, millaista ruokaa sieltä tulee. Meillä oli edessä neljä lautasta, kun ruoka saapui. Siinä sitä olikin ihmettelemistä, mistä oikein kuuluu syödä. Tarjoilija toi meille lasit, joissa oli jäitä, vaikka sanoimme ”no ice”. Joimme suoraan pullosta, mika herätti varmasti myös ihmetystä paikallisissa. Näin jälkeenpäin ajatellen jäiden juominen olisi varmasti ollut turvallista Singaporessa, mutta ehkä on parempi olla aluksi varuillaan.

                                                                                              

Muuten ihan hyvään hotelliin ei kuulunut aamupalaa. Leivän ja jugurtin sijasta löysimme lähikaupasta nuudelikulhoja. Kerran sitä elämässä aamupalaksi nuudelikeittoa, nälkäinen syö mitä vain.

Kun matkustaa metrolla Marina Bayn ja City Hallin alueille, uskoo, että Singaporessa voi todellakin olla eniten rikkaita maapallon maista väkilukuun suhteutettuna. Pilvenpiirtäjät kurkottavat taivaaseen, mitä moderneimmat rakennukset ympäröivät sinua, kadut ovat leveitä ja niillä kävelevät tyylikkäästi pukeutuneet miehet ja naiset. Tunsin itseni tuoksi suomalaiseksi juntiksi tennareissa, sortseissa ja hikisessä topissa. Olo oli  kiusallinen tällä pörröpäällä, kun kuljimme kauppakeskuksissa, joiden liikkeisiin ei uskaltanut mennä sisälle. Voisi sanoa, että Singaporessa olet Aasian läntisessa kolkassa. Mikäli olet kurkkuasi täynnä nuudeli- ja riisiruokaa, voit mennä mättäämään hampurilaista McDonaldsiin, juoda kahvia Starbucksissa, syödä italialaista gelatoa tai nauttia viinilasillisen Michelin-ravintoloissa. Taskuvarkaita ei tarvitse pelätä, kamera kädessä voi kulkea huoleti. Graffiteja ei näy missään. Niiden sijaan alikulkutunneli on täynnä taideteoksia.

Vaatimaton hotelli taustalla :)

Kuljimme osan matkoista metrolla. Oli outoa huomata  olevansa niin erilainen, että herättää muissa ihmisissä huomiota ja kiinnostusta. Minäkin puolestani katselin erilaisia ihmisiä. Huvittavaa oli, että kaikki vastapäätä olevat näppäilivät puhelinta. Eikä ihan mitä tahansa puhelinta, vaan kaikilla lapsesta mummeliin oli kosketusnäyttö. Metrot olivat erittäin kätevä tapa liikkua kävelemisen lisäksi, mutta niissäkin sai olla tarkkana. Jos metrolle vievät liukuportaat pysäyttää, rapsahtaa sakkoa 5 000 Singaporen dollaria, joka on euroissa noin 3 000 euroa. Metroissa ei myöskään saanut syödä mitään.

Yhdellä metromatkalla meille pysähtyi juttelemaan 88-vuotias singaporelainen ihana mummeli, joka oli varmaan ensimmäinen, jonka englannista sain hyvin selvää! Päästin hänet menemään ensiksi portista. Sen jälkeen hän kysyi, mistä me olemme. Hän päivitteli, että Suomi on niin kaukana ja että siellä on kylmä. Hän oli haltioissaan meidän kasvojen hymykuopista tai rypyistä. "Pretty pretty" hän hymyili.

Singaporessa on vihreitä alueita, joissa kävelimme kahtena päivänä. Botanic Garden ja Gardens by the Bay ovat täynnä kukkia, puita ja muita kasveja. Lukemattomat lenkkeilijät tulevat urheilemaan puistoihin illan tullessa pikkuhiljaa. Minäkin haaveilin vielä tiistai-iltana juoksulenkistä, mutta unelmasta oli luovuttava toistaiseksi. Noin kuuden tunnin kävelyn jälkeen jalat eivät enää taipuneet juoksuaskeliin. Kahtena päivänä menossa tuli oltua yhdeksän-kymmenen tuntia. Jalkani eivät ole ikinä olleet niin väsyneet kuin sen ajan jälkeen. Kello 23 tuntui, että ne lahoavat milloin hyvänsä suojatielle. Lämpötilan puolesta iltaisin olisi jaksanut lenkkeillä. Iltaisin sää on Singaporessa on sopiva. Topilla tarkenee hyvin, mutta ei ole liian kuuma. Ilma on kostea päivisin ja iltaisin. Sen huomaa varsinkin silloin, kun astuu metrosta pihalle. Kuuma kostea ilma syleilee sinua heti, kun avaat oven. Uusi kesätukkani taipui hauskasti käkkärälle.

Singapore koostuu lukuisista kaupunginosista, joista ehdimme näkemään vain murto-osan. Kun vaihtaa kaupunginosaa, astuu kuin toiseen maailmaan. Tässä on China Townin ja toisen kaupunginosan raja-alue.

Eniten pidimme Singaporesta illalla. Istuimme lahden rannalla, katselimme ihmisiä ja ihmettelimme rakennusten valoja. Louis Vuittonin liike kellui kuin laiva vedessä edessämme.  Katsoimme  rannassa jokailtaisen valoshown, jota sadat ihmiset kerääntyivät katsomaan. Musiikki kaikui ja saippuakuplat leijailivat ihastelevien ihmisten yllä.

Tänään torstaina jätimme nuo häikäisevät valot taaksemme ja saavuimme Balille. Pian kuulumisia jumalten saarelta.

-Emilia