Perilla

Meidan joululoma Australiassa on alkanut paremmin kuin taydellisesti. Saatiin heti kahvia ja pullaa, kun paastiin perille asti, ja kummitadin mies oli aloittanut aamulla tekemaan meille thai-ruokaa, jota syotiin illalla. Maut olivatkin sen mukaisia, etta kaikki oli tehty alusta lahtien itse. 

Olin odottanut saunaan paasemista kovasti. Kyseessa ei ollut mika tahansa sauna, vaan ihan oikea puusauna. Hupaisaa oli, etta saunajuomana oli Somersbyta ja pullo avattiin Lappi-henkisella pullonavaajalla. Istuessani saunan pienella terassilla mieleeni tulivat ihanat kesaillat mokilla. Istuin siina hetkessa, eika mikaan takana tai edessa ollut huoli voinut voittaa tuota lasnaoloa.

Ollaan myos ihmetelty takapihalla pomppivia kenguruita, jotka tulevat syomaan nurmikkoa ja juomaan saavista vetta. Tanaan toisen saunakierroksen jalkeen loikoiltiin myos porealtaassa takapihalla. Taalla oli australialaisia sukulaisia kylassa, joten herkut olivat viimeisen paalle. Sweet potatoa, kasviksia, lammasta ja tiramisua, nams. Eika se joulu ala kuin vasta huomenna.. Niin ei-kiva asia, mutta koominen oli, etta onnistuin ensimmaisen illan jalkeen samaan kurkkuni kipeaksi. Mitenkohan sita sitten Suomessa kay :D Toinen uskomaton kuulemamme juttu on, etta kummitatini australialaisen miehen isoisoisa oli kotoisin SUOMESTA, ilmeisesti Lapista Suomen ja Ruotsin rajalta.

Veikkaisin, etta paivisin on nyt ollut yli 20 astetta lamminta. Iltaisin viileampi. Balin sadekauden hikinen ilma alkoi tuntua loppumatkasta tukalalta, joten tama kuiva ilma on piristavaa. Huomiseksi aatoksi Perthiin on luvattu 40 astetta lamminta. Me lahdemme viiden tunnin ajomatkan verran etelaan pain, siella on noin 10 astetta vahemman.

Tassa pari kuvaa alkajaisiksi. Oikein hyvaa joulua kaikille!

-Emilia

Moving on

Ilo, haikeus ja helpotus ovat kulkeneet käsi kädessä tällä viikolla. Helpottavaa oli, että kaikki viisi koetta olivat ohi heti alkuviikosta. Torstaina oli koulun päättäjäisjuhla, jossa meille jaettiin todistukset yksitellen lavalla. Muuten viikkoon on kuulunut hervotonta naurua, istuskelua ihanissa ruokapaikoissa ja kahviloissa. Olen ollut kipeänä, mutta en ole malttanut jäädä sänkyyn. Keskiviikkona kävimme katsomassa Hobitin. Kappaleen Corcerning Hobbits sävelmä on sopinut hyvin tämän viikon mielialaan.

Tänään sanottiin ystäville heipat. Kehoni valtasi tyhjä olo, ja jokin kuristi minua.  Tuntui oudolta toivottaa hyvää matkan jatkoa ystäville, joiden kanssa on jakanut monen monta ateriaa, joiden kanssa on pohtinut asioita maan ja taivaan väliltä, joiden kanssa matkustanut ja nähnyt mitä ihanimpia paikkoja, joiden kanssa on juossut rannalla hien virtaessa ja joiden kanssa on voinut olla aito oma itsensä huonoina ja hyvinä hetkinä. Vietettiin melkein joka ikinen päivä yhdessä. Viimeiset sanat, jotka vaihdoimme, olivat oli kivaa ja nähdään. Vaikka eroaminen toi oman raskautensa tähän päivään, oli viimeinen päivä Balilla täynnä naurua. En voi kuin todeta, että ihanille kiitos mahtavasta syksystä <3

Huomisaamun lento Australian Perthin miljoonakaupunkiin länsirannikolle kestää alle neljä tuntia, joten olemme uusissa maisemissa jo ennen yhtä lauantaipäivänä. Ensin matkaamme noin 80 kilometrin päähän Perthista Gingin-nimiseen kylään, jossa kummitätini asuu perheineen. Toivon mukaan kengurut hyppivät taas takapihalla ja päästään saunaan! Mutta ei mennä saunasta järveen tai avantoon, vaan porealtaaseen tällä kertaa..Ginginista sitten joulunviettoon noin 400 kilometriä (jos olen yhtään kartalla) etelään päin heidän kesäasunnolleen. See you in Australia!

-Emilia

Kun lähtö lähestyy

Enää kuusi päivää siihen ennen kuin lentsikka lennättää meidät joululomalle kahdeksi ja puoleksi viikoksi Australiaan rakkaan kummitädin ja serkkujen luokse. Aika Balillä jää taakse. En tiedä, jääkö ikuisiksi ajoiksi, mutta vähintään pitkäksi aikaa. Kukaan ei varmasti ylläty, kun sanon, että aika on mennyt siivillä. Toisaalta taas tuntuu, että täällä on oltu ikuisuus, koska mielessä on niin paljon kauniita ja vähemmän kauniita muistoja, jotka ovat tehneet tästä syksystä ikimuistoisen.

Uskon, että tulen kaipaamaan monia asioita Balilta. Hymyileväiset balilaiset ja myös muut indonesialaiset ovat tehneet minuun vaikutuksen. Niin monta kertaa tuntematon ihminen on tervehtinyt ja hymyillyt. Laukkuräätäli antoi jopa pusun ja halauksen, vaikka en ostanut häneltä mitään. Ehkä pahin kulttuurisokki tulee Suomessa, kun ei enää saa samanlaista positiivista huomiota kuin täällä. Suomessa kaikilla tuntuu olevan aina kiire. Stressi painaa milloin mistäkin, eikä ole aikaa samanlailla kuin täällä pysähtyä, hymyillä ja rentoutua niin, että se tarttuisi muihin.

Suomalaiseen liikenteeseen pääseminen on taas helpotus. Balilaisessa kaoottisessa liikenteessä piilee omat vaaransa. Tuhannet skootterit ja autot saastuttavat ilman ja ympäristön. Kamalaa on myös nähdä omin silmin, kuinka ihmiset pilaavat ympäristönsä. Täällähän ei kierrätys-sanaa tunneta, vaan roskat poltetaan taivaan tuuliin. Nyt kun sadekausi on alkanut, loput roskat kulkeutuvat mereen ja rannoille jokien mukana. Eilen lenkillä pääsin omin silmin todistamaan, miltä näyttää ranta, kun roskat vain heitetään jonnekin. Surffaajat joutuvat nyt valitsemaan huolella rantansa, etteivät melo vaippojen ja muun möhnän joukossa. Surulliseksi tulee, kun ajattelee, kuinka kauan tämä paikka kestää tällaista menoa. Onko paratiisia enää 10, 30 tai 50 vuoden päästä? Entä koko Indonesia, Aasia tai maailma, kuinka pitkälle pitää mennä ennen kuin ympäristön arvo todella tiedostetaan?

Olen kaivannut Suomesta eniten ihmisiä. Kutkuttaa ajatus, että pian pääsen näkemään perhettä ja ystäviä. Unelmoin kynttilänvalosta, viinilasista ja huoneesta täynnä nauravia, vanhoja tuttuja ihmisiä. Viime kesä oli suuria ja pieniä tähtihetkiä täynnä monen tärkeän ihmisen kanssa. Odotan niitä innolla lisää. 

Kaipaan myös arkisia askereita, kuten ruuanlaittoa ja leipomista. Pikkuriikkisen ehkä jopa siivoamista! Se voi kuulostaa typerältä, mutta uskokaa tai älkää rutiinejakin oppii arvostamaan, kun on käynyt neljä kuukautta ulkona syömässä tai on seurannut sivusta, kun siivooja pesee astiasi.

Lähdön hetkellä ihmisillä on erilaisia fiiliksiä, mutta omani ovat oikein hyvät. Olen tehnyt täällä sellaisia asioita, jotka eivät ennen ole olleet mahdollisia. Olen toteuttanut haaveeni vaihto-opiskelusta. Lähdin paikkaan, jonne en aikaisemmin ollut kuvitellut koskaan meneväni. Olen matkustanut, nähnyt huikeita paikkoja, rentoutunut ja puhunut englantia. Olen saanut ihania ystäviä, joiden kanssa on voinut nauraa maha kipeänä tai itkeä olkapäätä vasten. Uusia ja vanhoja vaikeuksia on voitettu ja menty eteenpäin. Näen maailman avarampana ja rikkaampana kuin ennen. Olen oppinut tuntemaan balilaista ja muita aasialaisia kulttuureja. Osaan arvostaa enemmän kotimaatani, muita ja itseäni. Paljon on toiveita tulevaisuudesta ja nyt tuntuukin siltä, että yksi parhaista ajanjaksoista tulee ajallaan päätökseen. Hyvä lopettaa hyvään ja jatkaa siitä.

-Emilia

Ihana torstai

Lähdimme aamulla opettajien ja noin 40 opiskelijan kanssa Besakihin temppeliin bussilla. Puimme päälle balilaiset pukumme, jotta pääsisimme temppelin sisään. Ehdimme ottamaan joitain kuvia ennen kuin kirjaimellisesti rankkasade yllätti meidät kera ukkosen kesken rukoushetken. Sadekausi on enemmän kuin ovella, vaikka saamme nauttia lähes joka päivä aamuisin ja päivisin lämmöstä ja auringosta. Sade puskee päälle yleensä iltapäivällä, jos on puskeakseen.

 

 

Iltapäivästä ja illasta juhlimme ihanaa syntymäpäiväsankaria. Päivällä kävimme neljästään juomassa synttärikahvit ja maiskuttelemassa suklaakakkua, joka tyydytti jopa minunkin keskiviikon ja torstain kestäneen suklaahimoni. Vietimme illan saksalais-suomalaisessa poppoossa. Italialainen ravintola tarjosi pitsoja, pastoja, salaatteja, olutta ja viiniä.  Kerobokanin illassa ei ollut tietoakaan Besakihin monsuunista. Vaikka kovasti odotan jo Suomeen paluuta, tulen varmasti kaipaamaan pakkasissa sitä, että voi pukea vain topin ja mekkosen, hypätä skootterin selkään ja antaa mennä. 

 

-Emilia

Saaritunnelmaa

Seuraavan reissun kohteita olivat Nusa Lembongan ja Ceningan. Pienet saaret sijaitsevat Balin kaakkoispuolella. Tällä kertaa tunnelmat tiivistettyinä kuviin. :) Maisemat olivat silmiä helliviä..

-Emilia