Määränpäänä Laos

Tänään illalla yhdeksältä meidän aikaammme lentokone nousee ilmaan ja me istumme sen kyydissä kohti Malesian pääkaupunkia Kuala Lumpuria. Sieltä jatkamme matkaa Laosiin, jossa taittuu kaksi viikkoa.

Mutta miksi juuri Laosiin? Monet tutut ja kaverit ottavat nyt suunnaksi joko Jaavan, Singaporen, Brunein, Malesian, Thaimaan, Lombokin tai Gili-saaret. Meitä O:n kanssa kiinnosti eniten Vietnam tai Laos. Olin kuullut kehuja Laosista parista lähteestä ja tutkiskelun jälkeen tuli tunne, että tuonne haluan mennä. O:kin innostui nopeasti ideasta.

On hauska lähteä maahan, mihin ei vielä jokin aika sitten uskonut matkustavansa koskaan. En ollut edes ajatellut sellaista vaihtoehtoa. En tiennyt maasta oikeastaan mitään ennen kuin otin googlen avukseni. Yksi hyvä kaveri täällä on myös erittäin kiinnostunut tuosta Kambodza-Vietnam-Laos-alueesta ja hän ehdotteli meille, mitkä voisivat olla hienoja paikkoja, joista hän on kuullut. 

Välillä mietin, kuinka nopeaa omat ajatukset voivat muuttua. Vielä joskus ajattelin, että ehkä sinne Thaimaahan voisi matkustaa joskus. Nyt näen koko Aasian aivan erilaisin silmin. Täällä riittää loputtomasti kiinnostavia ja pahimman turismin saavuttamattomia paikkoja. Tässä muutamia mielenkiintoisia ja hauskoja faktoja Laosista, mitä on tullut luettua:

-Laosissa asuu noin seitsemän miljoonaa ihmistä. Tämä kuulostaa aika vähältä siihen, että Indonesiassa ihmisiä on maailman neljänneksi eniten.

-Naapurimaita ovat Thaimaa, Myanmar (Burma), Vietnam, Kiina ja Kambodza.

-Laos on sisämaavaltio, joten meren sijaan odotettavissa on ainakin sokeritoppavuoria, vuoria ja jokia, kuten Mekong-joki, joka kuuluu maailman pisimpiin jokiin. Matkustelu jokia pitkin ja kajakilla meneminen mahdollista. :)

-Laos on maailman pommitetuin valtio. USAlaiset pommittivat maan kommunisteja Vietnamin sodan aikaan. Nyt yleinen turvallisuustilanne on hyvä.

-Laosissa pääsee myös saunaan, yrttisaunaan.

-Ihmiset ovat superystävällisiä eivätkä rahan perään.

-Laos on Ranskan entinen siirtomaa. Tämä näkyy arkkitehtuurissa ja ruokakulttuurissa.

-Laosin kulttuuria sävyttää buddhalaisuus. Unescon maailmanperintökohdekaupungissa Luang Prabangissa sadat munkit keräävät almuja aamuisin.

-Maa on sosialistinen, ainoa puolue on Laosin kansan vallankumouspuolue.

-Etelä-Laosissa on 4000 saarta Mekong-joessa.

Meillä ei ole muuta O:n kanssa kuin lentoliput taskussa. Ideoita on siitä, missä halutaan käydä, mutta tarkempi aikataulu ja muu menee sen mukaan, miten itseä ja paikallisia veneitä ja busseja huvittaa. Aloitamme Pohjois-Laosista, menemme etelään, jos siltä tuntuu.

Tässä vielä kuva fiilistelyksi Phoenix Toursin sivuilta. Mukavaa viikonloppua kaikille! :) 

-Emilia

Arkea

Takana on leppoisa viikko. Olemme viettäneet paljon aikaa kotona chillaillen ja opiskellen ensi viikon välikokeisiin, joiden jälkeen alkaa loma koulusta. Omaksi hämmästyksekseni herään melkein joka aamu seitsemältä tai kahdeksalta, vaikka voisi nukkua pitkälle aamupäivään. Parempi kumminkin näin, sillä sitten on koko pitkä lämmin päivä käytettävänä. Nukkumaan voisi mennä jo yhdeksältä, sen verran ollaan aina tööt. Joskus sinnitellään yhteentoista asti.

Indonesialainen tyttö kokkaili paikallista ruokaa kämppiksemme kanssa yksi arki-ilta. Myös me muut pääsimme osingoille. Herkkupöytä koostui maissiletuista, mie gorengista eli paistetuista nuudeleista ja kasviksista, tofusta, tempesta, joka on tehty  soijapavuista, ja mango-suklaa-jälkiruuasta.

,

Urheilua ei olla unohdettu. Olemme juosseet E:n kanssa eripituisia lenkkejä rannalla. Pojat ovat olleet joko mukana, heittelemässä frisbeetä tai surffaamassa.

Lauantai-iltana teimme retken Tanah Lotiin auringonlaskun aikaan. Tanah Lotissa on kallioista rantaa ja hindutemppeli  meren vieressä.

 

Välillä mietin, millaista se arki onkaan Suomessa. Tuntuu siltä, että täällä on paossa kaikista velvollisuuksista ja vastuusta, mitkä Suomessa ovat itsestäänselvyyksiä. Täällä on tajunnut sen, kuinka paljon paineita on suomalaisessa tavallisessa arjessa. Pitäisi menestyä ja tietää niin paljon omasta tulevaisuudesta ja siitä, mitä haluaa. Ehkä nämä ovat vain minun omia päähänpinttymiäni, mutta siltä minusta tuntuu. Täällä elää enemmän hetkessä eikä juokse pää kolmantena jalkana joka paikkaan, jos ei halua. Täällä koittaa unohtaa kaikki ahdistavat ajatukset, jotka liittyvät tulevaisuuteen.

Ensi viikon torstaina puhaltavat uudet tuulet ja hindut vaihtuvat buddhalaisiksi, kun lähdemme O:n kanssa seikkailemaan Laosiin. Yritän ehtiä kirjoittamaan sitä ennen, mitä lomareissulla on mahdollisesti odotettavissa.

-Emilia

Giliparatiisissa

Teimme reissun houkutteleville pienille Gili-saarille, jotka sijaitsevat Lombok-saaren nurkilla Balin itäpuolella. Matkaseurana oli kaksi kaveria ja heidän sukulaisiaan. Gili-saaria on kolme: Trawangan, Air ja Meno suurimmasta pienimpään. Valloituskohteitamme olivat Trawangan ja Meno. 

Saaret vetosivat minuun niiden elämän leppoisuudella. Ihmiset elelivät vaatimattomissa oloissa lähellä ihania rantoja ja turkoosivettä. Menopelit olivat jalat, hevoskärryt tai pyörä. Kiipesimme O:n kanssa Trawanganin kukkulalle ihailemaan auringonlaskua. Balin tulivuori Agung näkyi hienosti horisontissa. Trawanganilta löydettiin noin kymmenellä eurolla ihana majoitus. Saimme pieneen kotiimme tuliaislahjaksi kylmät lattet. Aamupalalla nautittiin oman valinnan mukaan omeletteja, kahvia, paahtoleipiä, banaanipannukakkuja ja mehua.

Meno on Gili-saarista hiljaisin, ja siellä asuu noin 300 ihmistä eikä yhtäkään koiraa. Kissoja kylläkin. Snorklasimme porukalla korallien yläpuolella ja näimme tämän reissun ihka ensimmäiset kilpikonnat! Olivat muuten kunnon kokoisia. Yksi paikallisista kalasti harppuunalla värikkäitä kaloja. Nauroimme rannalla kuollaksemme, kun yksi kavereistamme snorklasi melkein rantaan huuhtoutuneen mureenan syliin. J sai kovan sätkyn, kun huomasi yleensä koralleissa piileskelevän otuksen makaavan edessään. Iltakävelyllä  yksi nainen tuli meitä vastaan polulla ennen kuin saavuimme ravintola-alueelle. Taas jäi yksi paikka taakse, minne voisi palata.

-Emilia

Balilaista urheilua

Jokin aika sitten kokeilimme O:n kanssa surffausta, josta moni on innostunut täällä, vaikka eivät olisi sitä ennen koskaan yrittäneet. Surffareita täällä näkee erityisesti länsirannikolla etelässä. Korkeat aallot houkuttelevat ihmisiä ympäri maailman. Surffaajat eivät ole vain turisteja, vaan lainelautailu näkyy olevan paikallisiakin houkutteleva harrastus ja urheilumuoto.

O:n kanssa otimme oppitunnin surffauskoululta. Kaksi- ja puolituntisen aikana saimme tietoa laudasta  turvallisuusasioihin asti. Harjoittelimme matolla laudan päälle nousemisen tekniikkaa. Siinä vaiheessa laudan päälle nouseminen tuntui vielä mahdolliselta, mutta kun aalto pyyhkäisi minut ja lautani mukanaan mukkelis makkelis heti kun pääsin veteen, alkoi linna kunnialla selvitetystä surffitunnista mureta. Loppujen lopuksi pääsin laudan päälle seisomaan kolme kertaa. Eri asia, tapahtuiko niin oikealla vai väärällä tekniikalla. Muuhun ei tarvinnut keskittyä, sillä opettaja antoi vauhtia ja huusi, milloin on aika ottaa omasta tekniikasta mittaa.

Turhauduin monta kertaa, koska tiesin teoriassa, mitä oli tehtävä, mutta käytännössä yritin epätoivoisesti ihan muuta. Taidan kuullua niihin ihmisiin, jotka haluavat heti osata kaiken eivätkä siedä sitä, jos eivät onnistu. Tuloksena oli vihainen Emilia, jota lohdutti parin kerran onnistuminen. Voitte kumminkin uskoa, että olen erittäin tyytyväinen, että surffausta tuli kokeiltua :D Kunnon treeniä tuo urheilu on, koska aalloissa räpiköinti vaatii voimia, nouseminen taitoa ja lihaskuntoa. Surffaus ei ole vain keveää leikittelyä aaltojen päällä, miltä se näyttää televisiossa. Aika näyttää, kokeilenko lainelautailua uudemman kerran vai katselenko rannalta, kun lajista innostunut O nousee aalloille.

Toinen urheilulaji, jota täällä on harrastettu, on surffausta tutumpi juoksu. Juoksen hiekkarannoilla paljain jaloin, mikä tekee hyvää varsinkin jalkapohjilleni ja oikealle nilkalleni, joka on reistaillut yhdeksän kuukautta. Paljain jaloin juostessa huomaa, millaisen tuen lenkkarit antavat. Rakastan sitä tunnetta, kun loppukirin jälkeen lysähdän O:n viereen hiekalle väsyneenä mutta onnellisena. Etenkin viime vuosien aikana urheilusta on tullut minulle todella tärkeää. Jos en tee mitään, minun on huono, veltto ja ryhditön olo. Paras urheilulaji, jonka tiedän ja jota ikävöin, on tanssi, mutta juoksu Balin hiekkarannoilla kelpaa paremmin kuin hyvin. Paras juoksuaika täällä on joko aamu tai iltapäivällä neljän ja kuuden välissä ennen kuin tulee pimeä.

Viimeksi juoksin lenkin eilen auringonlaskun ja laskuveden aikaan. Joskus juostessa leikin, etten saa osua aaltoihin. Kenkien puuttuessa kastuminen ei haittaa ja vesi tuo pienen ylimääräisen vastustuksen. Eilen katselin punaiseksi muuttuvaa palloa taivaalla, paikalliset hymyilivät, huutelivat ja tervehtivät minua ja heidän ihmetyksekseen vastasin indonesiaksi. Pojat pelasivat jalkapalloa, ja turistit ottivat toisistaan kuvia kaikenlaisissa poseerausasennoissa. Seurasin kateellisena ja ihaillen, kun paikallinen pikkupoika nousi surffilaudalle vaivattoman näköisesti.

-Emilia

Pölinää viikolta ja viikonlopulta

Torstaiaamuna teimme excursion balilaiseen museoon Denpasarissa. Sen jälkeen lähdimme porukalla saksalaisten kaveriemme bungalowiin. Puolen tunnin matka venyi kahden tunnin matkaksi. Ensiksi piti saada koko porukka kasaan skoottereiden selkään ja löytää sitten carrefouriin, joista pienempi vastaa citymarketin kokoista kauppaa. Carrefourissa indonesialaiset tuutorimme ostivat mie gorengiin eli paistetuista nuudeleista tehtyyn perinteiseen indonesialaiseen ruokaan tarvikkeet. Isolla porukalla ajaminen balilaisessa ruuhkaisessa liikenteessä on haastavaa. On saanut tottua siihen, että täytyy pysähtyä tien viereen odottamaan jotakuta tai että joku eksyy matkalta. Tällä kertaa tuutorimme skootterin pyörän kumi oli niin tyhjä, että ensiksi meidän piti jäädä sitä ihmettelemään Sunset roadin varrelle, missä ajetaan kovilla nopeuksilla. Sen jälkeen löysimme korjaamoon ja sisäkumi pistettiin uuteen uskoon. Parin tunnin seikkalun jälkeen saavuimme vatsat kurnivina kavereidemme asunnolle. Pienessä keittiössä laitettiin ruokaa noin 15 hengelle kahdessa osassa. Hyvää oli ja halpaa. 80 000 rupialla eli noin seitsemällä eurolla saatiin ruokaa kaikille.

Perjantai alkoi heti jännittävästi. Tätä päivää olin odottanut! Menimme Kutalle vesipuistoon, mikä minua ei jännittänyt, vaan se, että näin australialaiset serkkuni ja heidän isänsä neljän vuoden jälkeen ja kummitätitini kahden vuoden jälkeen. L ja J olivat omia hauskoja itsejänsä, mutta serkkupojat olivat venähtäneet pituutta. Vesipuistossa vierähti seitsemän tuntia, jonka aikana iloitsin siitä yhteisestä mutta harvinaisesta ajasta. Vesipuisto oli täynnä muitakin ausseja venäläisten ja japanilaisten lisäksi. Keskellä Kutaa oli kuin muu maailma, missä valkoiset pulikoivat, laskivat mitä hurjimpia liukumäkiä ja nauttivat balilaisesta auringosta. Paikallisia oli vain työtehtävissä, ja niimpä saimme osamme palvelusta, joka lähti aina hymyhuulilta.  Perjantai-iltana osallistuimme kaksiin pippaloihin. Toiset olivat meidän omalla villallamme, kun yksi kämppiksistämme täytti vuosia. Toiset juhlat olivat meiltä 500 metrin päässä, kun toinen sankari juhli vuosiaan.

Lauantaina otimme O:n kanssa suunnaksi Nusa Duan, joka on noin 20 kilometrin päässä Kerobokanista, jossa asumme nyt. Nusa Dua eroaa muusta Balista täysin. Se on paikka, jonne mennessä pitää mennä turvatarkastuksen läpi. Aluetta valtaavat puutarhaistutukset, Balille epätyypilliset nurmikkoalueet, suihkulähteet, kalliit hotellit, joiden alueet ovat rajatut mahdollisilta kuokkavierailta. Nusa Duan loistohotelleihin näyttäisikin vain rikkailla olevan asiaa. Kaduilla ei näy juuri ketään, vain muutama yksittäinen ihminen ihastelee Nusa Duan puhtautta ja vihreyttä. Balilaisesta liikenteestä ei ole jälkeäkään. Pystyimme ajamaan huoleti ympäri suurta liikenneympyrää, jota kelpaa katsella. Siisti ranta on melkein autio, muutama turisti makaa aurinkotuolilla. Istuimme rannalle lukemaan kirjojamme. Iltapäivällä havahduimme, kun paikallinen poikalauma toisensa jälkeen ryntäsi mereen virkistäytymään. Yhtäkkiä ranta oli täynnä istuvia paikallisia miehiä, jotka katselivat merelle.

Lauantain dinnerin söimme sukulaisten kanssa. J:n ja L:n kanssa tilasimme yhteiseksi neljää erilaista paikallista ruokalautasta. Ensimmäinen oli gado gado, jossa on kasviksia, tofua ja pähkinäkastiketta, toinen oli mie goreng, kolmas cap cay seafood, jossa on kasviksia ja mereneläviä ja neljäs oli chicken curry. Näitä nautittiin balilaisen riisin kanssa. T tilasi liian tuliseksi osoittauneen pitsan, ja A otti perinteisen nasi gorengin eli paistettua riisiä kananmunan ja kasvisten kera. Yksi viinipullo, neljä pientä olutta, maitolasi, kaksi maitopirtelöä ja kuusi ruoka-annosta maksoivat 400 000 rupiaa eli 32 euroa. Pitkiä jäähyväisiä ei tarvinnut onneksi jättää tällä kertaa illallisen jälkeen. Joulu vietetään tässä hyvässä seurassa.

-Emilia